Mä olen Patu ja tää on mun tontti. Varsinaiseen palvelusväkeeni kuuluvat Mira ja Jonne, mutta nykyään jaloissa vipeltää myös ihmispentu Miio.
Mä viihdyn hyvin omalla reviirilläni, eikä mua kiinnosta mitä naapurit touhuaa. Tässä on niiiiiin mukavaa pötkötellä.
Tosin, lenkilläkin on kiva käydä, kunhan mennään sinne minne mä haluan! Jos palvelusväki valitsee reitin huonosti, olen keksinyt loistavan keinon protestoida; usko tai älä, kaadun suorilta jaloiltani kyljelleen pötköttämään. Siinä ne sitten koittaa maanitella ja lahjoa, että nousisin ylös. No mä nousen sitten kun huvittaa....tai lahjus on riittävä.
Olen auttavainen gentlemanni, ainakin omasta mielestäni. Joskus väittävät, että autan siellä, missä mua ei tarvita ja väittävätpä vielä, että olen itsepäinen....ja vanhemmiten sekin on kuulema korostunut. Täytyyhän sitä tietää, mitä tahtoo!
Puu hommat hoituu myös..............
............mutta kaikkein paras olen valvovana mestarina. Tässä tsekkaan työkalujen kelpoisuutta ja valvon samalla, että työt tulee hoidettua kunnolla.
Palvelusväkeni epäilee vahdin vaistojani. Väittävät, että rosvot voisivat kantaa minut omassa pedissäni autoon, enkä minä heräisi.
Kaiken huipuksi minä kuulema kuorsaan niin, että ikkunat helisee....No, täytyyhän sitä pitää miehistä imagoa yllä!
Ai, että miten näin vanha voi olla näin notkea? No tietenkin siksi, että palvelusväkeni hankkivat minulle muutama vuosi sitten henkilökohtaisen hierojan. Ja voi pojat, sitä voin suositella kaikille, pysyy vanhakin notkeana!